Vaikka oon aikasemminkin ollu Saksassa, ja mulla on paljon saksalaisia kavereita, ei oo ikinä tullu puheeks varsinaisesti saksalaisuus. Ehkä sen takia en oo ees halunnu miettiä niitä huonoja puolia koko maasta.

Perhe on nyt muuttoa tekemässä, ja sivusilmällä on tullut seurattua sitä paperihelvettiä, mikä on vielä tässä vaiheessa menossa. Pitää lähettää kirjeitä (siis ihan oikeita kirjeitä!) sähköfirmaan, puhelinyhtiölle, vesilaitokselle... Ja notaarin toimistosta on pariin otteeseen soitettu, milloin mikäkin paperi on väärin, kun pilkku puuttuu. Eli puhe saksalaisesta byrokratiasta todellakin pitää paikkaansa! On tullut vähän sellanen tunne, että tässä maassa mikään ei kulje omalla painollaan, ja mitään ei voida hoitaa "helposti". Sen sijaan että netissä/puhelimitse hoitaisi asioita, pitää kirjoittaa pitkät jaarittelut kirjeisiin.

Äitin kanssa tuli yks ilta puhetta halvoista kännyköistä. Mun piti varmistaa, täytyykö oikeesti maksaa jotain päälle, kun oli vähän liian halpoja. Äiti selitti, että niihin pitää ilmeisesti ottaa PrePaid-liittymä. Ja Saksassa kuulemma ei saa olla liikaa PrePaideja samalla nimellä. Selitti sitä, miten esim. pankista lainaa haettaessa kaikki asiat tongitaan, ja tosiaan jos on liikaa PrePaideja, se on kuulemma epäilyttävää. Saattais olla, ettei tämmönen ihminen kykenis esim. hoitaa maksuja. Sen takia esim. lainan korot saattaa olla suurempia! Toisaalta ymmärrrän sen idean, mikä on tän kaiken takana, mutta musta se nyt kuitenkin on kyttäystä! Ja turhaa sellaista! Kyllähän Suomessa esim. PrePaid-liittymiä markkinoidaan just sen helppouden takia. Lapsille on helppo ostaa valmiiks maksettu puheaika, ei tuu sitten kuukauden päästä yllätyksiä. Ajatuskin siitä, että tälläsellä saattais olla jotain suurempiakin seuraamuksia, on musta käsittämätöntä!

Ja mitäs sitten tapahtuu, jos vaikka puhuu sillä kiinteellä kännykkäliittymällä yli varojensa? Luottotietojen menetys sanana kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei tässä maassa ole! Kun todetaan, että et pysty maksamaan laskua, merkitsee se pahimmillaan oikeasti helvettiä! Äiti kertoi jostain kauemmasta sukulaistytöstä (jo aikuinen) joka oli shoppaillu luottokortilla, PALJON!! Nyt koko tilanne on mennyt siihen, että (totta kai) aina palkasta pidätetään osa. Lisäksi merkintä tulee noihin "ydintietoihin", jotka tarkastetaan vähän joka yhteydessä. Työpaikkaa ei parane jättää, ettei tuu seuraamuksia, muuttamisesta on ihan turha haaveilla, ennen kuin kaikki on maksettu. Kuulemma se lasketaan, millainen asunto riittää, ja esim. isompaan ei saa vaihtaa. Ja sairasvakuutustakaan ei saa, paitsi sellaisen "yleisen". (Staatliche Krankenkasse, johon voi ainoastaan kuulua.) Ja esim. sähkön osto asuntoon ei oo helppoa, vaan  se pitää tehdä jonkun erillisen "viraston" kautta, siten että ensin lyö rahat tiskiin, sitten tulee sähköä. Okei, en oo perehtyny suomalaiseen järjestelmään sen kummemmin, mutta kaikki se, mitä äiti täällä kertoi, niin kuulostaa kyllä aika julmalta.

Jo silloin kun olin Saksassa vaihtarina, tuli ikävä suomalaista koulusysteemiä. Silloin mietin, että kyllä pitää olla tyhmä, jos vapaaehtoisesti suomalaiset lapset tuo Saksaan koulua käymään! Suomessa kun on se hyvä puoli, että peruskoulun viimeisellä luokalla jos oikeasti tsemppaa, niin pääsee (lähes) mihin tahansa kouluun. Täällä taas lapset tunnutaan jaettavan "luokkiin" jo pienenä. Jos on tarpeeksi tyhmä, niin ei oo ikinä mitään mahdollisuuksia päästä parempaan kouluun. Ja millaisia sitten ne paremmat koulut on? Ainakin se koulu, missä olin silloin kesällä, oli kuulemma hyvä koulu. Suomessa se olis ollu korkeintaan alempaa keskitasoa, plus itse rakennuksena täysin ihmisille kelpaamaton. Ja kaikki valinnat pitää tehdä jo tosi pienenä. Ja sanomattakin selvää, että jos et saa kunnon koulutusta, olet ihan täysi nolla. Että se kouluruuan puuttuminen ei oo se suurin ero...

Mutta kyllä mä silti Saksasta tykkään, nyt vaan en ehkä katsele tätä maata niin ruusunpunaisten lasien läpi...