Lennart lähti maanantai-iltana kummitätinsä luokse Tanskaan. Koko maanantai oli ihan yhtä helvettiä, kun poikien ainoa päämäärä oli tehdä mahdollisimman paljon ääntä. Ei pystyny oleen kahta minuuttia samassa huoneessa tappelematta, vaan heti alko ulvonta ja kiljuminen. Sitten kun yritin pakata Lennartin kanssa sen kamoja, niin Lukasin oli pakko tunkea samaan huoneeseen, ja ruveta riekkuun siellä! Lennart sentään rauhotttu aina hetkellisesti sillä, kun sanoin, ettei todellakaan tolla käytöksellä pääse yhtään mihinkään, vaan jää todellakin kotiin!

Eilinen sitten oltiinkin Lukasin kanssa kaksin. Paljon rauhallisempaa! :) Mutta toisaalta, Lukas haluaa aina että ruvetaan tekeen jotain HETI, ei kohta. Ja kun ei oo veljeä seurana, niin kotona on sitten "yksin", eli seuraa pitää pitää koko aika.

Mikä tuottaa Lukasille suurta iloa, on pienoismallien rakentaminen. Ei oikeitten pienoismallien, vaan sellasten lasten "liimaa ja maalaa pahvihahmo" -juttujen. Eilen sitten yhdessä rakennettiin leijona. Ja leijonalle savanni. Siitä tuli aivan kä-sit-tä-mättömän hieno!!

Tänää vuorossa oli sitten juna. Se on ihan yhtä helvettiä rakentaa, paljon pieniä osasia ja liikaa kulmia. Ite oon niin liiman peitossa ettei mitään rajaa. Ja koska osien värittäminen ei oo aina hauskaa, niin mun homma on liimaamisen lisäks sitten lopussa maalata loput.

Savanniin piti hankkia hiekka. Leikkikentältä. Lukas taas tykkäs enemmän valokuvaamisesta...

Tänään aamulla Lukas halus ihan ehdottomasti pelata mun kanssa Playstationilla. Jotain Naruto-hakkaa-kaikki-muusiksi -peliä. Mun piti aluks harjotella. Noin puoli tuntia naputtelin ohjainta tarkasti Lukasin ohjeitten mukaan, ja katsoin kun kissannaamainen mies hakkasi jotain ninjaa. Sitten seuraavana vuorossa oli se kaikkein pahin, ihan ultimate-hirveys tässä paikassa!!! "Kennst du SingStars?" Tässä vaiheessa oikeesti teki mieli ruveta itkeen! Mutta ei auttanu selittely, vakuuttelu eikä järkipuhe: taas löysin itseni laulamasta jotain sika-makeeta saksalaista monsuunipoppihirviötä! Mun teki oikeesti mieli ruveta itkeen. Onneks puolivälissä soi ovikello, että oli pakko lähtee pois. Toi peli on varmaan ihan hauska sitten kun on kolmen promillen kännissä, ja kaikki muutkin osallistujat on. Mutta muuten syön ennemmin oikeen käteni kun laulan enää yhtäkään saksalaista kappaletta!

Eilen illalla ukkosti oikein kunnolla. Oli hieno kattoo upeita salamoita, ihan kun joku ilotulitus! Ja vampyyr- eiku lepakoita lenteli ihan älyttömästi talon ympärillä! Kun sateen jälkeen lähdin isän kanssa viemään Lynniä ulos, meillä oli syvällinen keskustelu vampyyreistä. Olin just saanu luettua yhden Pikku Vampyyri -kirjan, jonka isä oli viikonloppuna antanu luettavaks. Eilen illalla oli täydellinen vampyyrikeli. Melkein täysi kuu valasi ihan tummalta taivaalta, ja kaempana näky salamoita.

Oon huomannu, että Lynn kuorsaa. Sunnuntai-illalla, kun olin vielä lukemassa, kuulosti ihan siltä, kun joku ois nukkunu mun huoneessa. Hetken aikaa oikein mietin, voisko se olla mahdollista (ei, sängyn alla ei ollu ketään), mutta sitten tulin ajatelleeks Lynniä. Se nukku niin raskaasti just mun oven takana, että kuulosti tosi kovalle. Lisäks Lynn näkee tosi usein unia. Oikein alkaa naurattaa, kun kuuluu sellasta "vip-jiu" -ääntelyä! Ja jalat vispaa ihan kunnolla. Hassu koira.