Nyt kun on ollut pitkään sateisia säitä, pentuja ei huvita olla kauheasti pihalla. Niinpä täytyisi keksiä jotain muuta tekemistä, kuin vain playstationin pelaaminen tai telkkarin katselu.

Yleensä ollaan tehty ruokaa niihin aikoihin kun Lenni tulee koulusta, ja Lenni auttaa oikein mielellään keittiössä. Mitä vaan pitää kuoria, raastaa tai rikkoa, niin koko ajan kyljessä kuuluu "darf ich?" Se onkin sitten aivan eri asia, kuinka suuri hyöty siitä on. Yleensä pikemminkin pitää laskea, onko haitta paljon suurempi kuin se pettymys mikä syntyy, kun ei saa touhuta keittiössä. Niin ja astioiden tiskaus on kanssa tosi kivaa. Normaalisti kyllä kone pesee kaiken, mutta joskus kun leipomisesta tulee paljon tiskiä, niin oon pessyt käsin. Ja mikä vois olla lapsen mielestä kivempaa kun lutrata vedellä ja saippualla?!

Alkuviikosta olin Lukasin kanssa metsässä. Lukas oli oikein innoissaan kun joku tuli mukaan, sillä kuulemma ei saa mennä sinne yksin. Siellä sitten tehtiin siltoja isojen ojien yli, kiipeiltiin puissa ja kerättiin sopivia oksia, joita voi sitten sahata linkkarin sahalla. Sain esittelyn loistavasta majapaikasta, jonne oli ihan loistava mennä vain muutama kymmenen metriä maassa ryömien.

Saksalaiset metsät näyttää muuten ihan satumetsiltä. Niissä ei oo ollenkaan sellasta aluskasvillisuutta kuin mitä suomalaisissa. Oikeestaan niissä on aika hyytävä tunnelma, kun puut on mielettömän korkeita lehtipuita, ja jokapuolelle on näkyvyyttä vaikka kuinka. Mutta aivan loistavaa ratsastusmaastoa ne kyllä olis!! Oikeestaan parempaa maastoa ei vois toivoa, kun on hevosen kanssa liikenteessä!

Loistavan lasten rauhoituskeinonkin oon löytänyt. Poikien mielestä on kauhean kivaa, kun luen Harry Potteria saksaksi. Aina sillon tällön täytyy tosin kysyä, miten joku sana sanotaan. Yksi ilta kun olin lukemassa lapsille, isä tuli kuuntelemaan ovelle. Kuulostin kuulemma kovin skandinaaviselle. Kuulemma samalta, kuin saksaksi dupattu Peppi Pitkätossu. Mutta ainakin lapset tykkää!