Pojat lähtikin molemmat lauantaina leirille, jotena mulla on nyt ihan oikea loma! Ensin vietiin Lukas metsäleirille. Näytti kivalle paikalle, jos siis sellaisesta tykkää... Keskellä metsää oli paljon pieniä telttoja, jotka kesäisin on aivan eläimellisen kuumia. No Lukas oli innoissaan, ja kulu ehkä nanosekunti kun sillä oli jo lauma kavereita! Seuraavaks vietiin Lenni omalle leirillensä. Paikka näytti leirintäalueelta järven rannalla, ja siellä oli isoja telttoja, joissa oli jokaiselle oma sänky! Enemmän mun makuun... ;) Lenni vähän ujosteli uutta paikkaa, ja mietittiinkin vanhempien kanssa, kauanko kestää, että haetaan se pois... Mutta onneksi Lennillä on puhelinkortti, niin voi soittaa kotiin aina kolme kertaa päivässä! Eilen soitti ennen puoltapäivää, ja kerto mitä kaikkea tarvii sunnuntaina, kun on vierailupäivä. Sano jo, että soittaa sitten päiväruuan jälkeen, mutta ehdotin, että jos soittais vasta illalla, kun äiti ja isä on kotona. Kumma kyllä, ei sit soittanu ollenkaan... Annoin varmuuden vuoksi mun Au Pair -kännykännumeron, jos tulee joskus polttavantärkeetä asiaa, ja kukaan ei oo kotona. Isä nauro, että oon ensimmäinen TeleAuPair, joka niillä on ollut.

Oon tosiaan lauantaista asti nauttinu vapaasta. Lauantai-iltana lähdin vanhempien kanssa kaupunkiin, mentiin sellaiseen kunnon perinteiseen Biergarteniin, joka on Kielin suurin. Oli tosin niin tupaten täynnä, että ei jääty sinne syömään. Mentiin sen sijaan kebapille. Oli hauskaa sompailla pikkukatuja ja kujia keskustassa (olin siis kuskina), sillä piti päästä sinne tiettyyn paikkaan syömään.

Lynnin kanssa oon ollu retkeilemässä, kun kerrankin on ollu paljon aikaa! Ollaan nähty mm. villisika meidän lenkillä! Sunnuntaina olin Westenseellä kävelyllä. Oli varmaan 30 astetta lämmintä, aivan ihana kesäsää.Metsässäkin kun kuljettiin hetken matkaa, niin se kuuma ilma oikein seiso siellä, ihan kun joku lehmän henkäys! Lynn kävikin sitten järvessä vilvottelemassa noin kuus kertaa. Ja aina piti mun päälle roiskia ne vedet...

Etsi peura. Pusikosta kuulu rasahdus, ja Lynn meinas singota perään. Peura jäi kiusallaan katselemaan!

Eilen olin auton kanssa retkeilemässä tässä lähiympäristössä. Tarkotus oli käydä Aldissa ja etsimässä se hevostarvikekauppa, jonne eksyttiin sillon Lauran kanssa. Ja ilman GPS:sää olin liikkeellä, tosin kartta oli mukana. Totesin muuten, miten paljon helpompaa on painaa reitti mieleen kartalta, kun yrittää muistella sitä kertaalleen navigaattorin avulla ajetun mukaan. En siis eksynyt kertaakaan, ja nyt muistan jopa reitin kaupalle ja kotiin! Illalla olin Lynnin kanssa tosi myöhään lenkillä, lähdettiin vasta kymmeneltä. Oli ihanaa kun sää oli lämmin, ja oli pimeetä, eikä ketään lähimaillakaan. Oltiin peltolenkillä, ja yhtäkkin (ennen Lynniä) huomasin pellolla peuran, joka jäi tuijottaan meitä. Lynnin käskin maahan, eikä se edes huomannu koko eläintä. Hetken aikaa jäätiin peuran kanssa katteleen toisiamme, sitten lähettiin pois. Peura jäi vielä kattoon meidän perään.

Loppuajalle mulla ei oo mitään sen kummempia suunnitelmia. Perjantaina ajattelin lähteä Hampuriin päiväksi. Sunnuntaina on molemmilla leireillä vierailupäivä, jonne mun on ehdottomasti lähdettävä, niin tarkkaan pojat sitä mulle vannotti!

Näin muuten sen moottoripyörän. Vaikka en mitään kakspyöräsistä ymmärräkään, niin kyllä tommosta pitää jo kuolata! Se oli niin VAU!!