Yksi päivän parhaimmista hetkistä on, kun iltaisin lähden Lynnin kanssa lenkille, tutkimaan milloin mitäkin metsää tai peltoa. Parasta on se, kun näkee niin paljon kaikenlaisia eläimiä.

Hevosia on täällä ihan älyttömästi joka puolella. Aina kun menee tuohon lähimetsään, tai sen kautta pidemmälle, pitää aina jäädä juttelemaan hevosten kanssa. Metsän vieressä on laidun, jossa on 4 tammaa, aivan ihania kaikki! Niiden kanssa oonkin jutellu ja pitkään. Ihanin hevospaikka on kuitenkin Tütebergillä. Olin Tütebergillä isän kanssa sunnuntaina tosi myöhään. Ihan siellä kukkulan päällä, mistä se vaellusreitti meni, oli neljä hevosta! Ne oli aivan ihania, tuli heti kattomaan ja rapsuteltaviksi. Näytti ihan joltain satuhevosilta, kun ne tuli sieltä usvan keskeltä.

"Tammalaitumen" haflingeri.

Lynnillä on harmi vaan jotain pelkotiloja isoja eläimiä kohtaan. Ei yhtään tykänny niistä Tütebergin hevosistakaan. Todellisen ahdistuskohtauksen se sai kuitenkin karvalehmiä kohdattaessa. Oltiin lauantai-iltana taas uudessa paikassa seikkailemassa, ja huomasin koulun takana laitumella karvalehmiä. Oli sulosen näkösiä karvakasoja, lisäks siellä oli ainakin kaks vasikkaa! Ne vasut näytti ihan mammutin poikasilta. Lynn-ressu pysy niin kaukana kun vaan remmi anto myöten. Kerran uskaltautu tuleen vähän lähemmäs, mutta eikös sitten samanaikasesti se aitaan nojaava, metrin pituset sarvet omaava lehmä pystyny ammuun! Ja Lynn loikkas takavasempaan...

Lampaista Lynn taas tykkää. Sen bordercollie-osuus iskee pintaan, kun näkee tarpeeks pieniä eläimiä. Maanantaina oltiin Wanderwegillä Rumohriin päin, taas ihana reitti peltojen ja metsikön läpi! Siellä lähdettiin tutkimaan yksi tienpätkä. Ja ei sillä että mitenkään utelias oisin, mutta kenellä on kesämökin aidan päällä tuplakerros piikkilankaa? Portissa oli lappu, että hus pois, sitä tehosti vielä se koko portin ympäri vedetty piikkilanka... No takasin palattaessa tiellä näky liikettä, ja lähemmäs päästyä se liike paljastu lampaiksi! Ne oli päässyt loikkimaan aidan (=tosi tiheä pensaikko) läpi, ja niitä sitten tulvi siitä aukosta. Koska Lynn on varmaan maailman fiksuin koira, pysy käskystä maassa, eikä lähteny paimentaan niitä. Ei tosin tarvinnu mennä kovin paljoa lähemmäs, niin lampaat teki täyskäännöksen, ja lähti poukkoilemaan kohti aukkoa, takaisin laitumelle.

Ikävän tärähtäny kuva niistä lampaista. Mutta siellä ne tiellä poukkoili!

Lynn on kyllä oikeasti tosi fiksu koira. Se osaa ja tottelee aina käskyt tänne, istu, maahan, jää ja "jalalla", eli seuraa ihan jalan vieressä. Ja kaikki käskyt on opetettu käsimerkein, eli mitään ei tarvi puhua, ainoastaan aina kädellä näyttää.

Lynn pysyy melkein maassa kun peura on suhahtanu ohi!

Samaisella Wanderwegin koluamisreissulla mentiin tutkimaan myös yksi pellon reunasta lähtevä "tie", eli pellon reuna, jossa ei kasvanu mitään viljaa. Ensin nähtiin pellolla ihana pikku kauris! Se loikki siellä viljan keskellä niin kovin nätin näköisesti. Tietä kun seurattiin pidemmälle, tultiin pikkuiselle metsäaukealle. Yhtäkkiä ihan viereisestä puusta lähti ihan mielettömän kokoinen pöllö! Se teki kierroksen matalalla siinä aukio yllä, ja sitten palas puun nokkaan istumaan!

Haukkojakin on täällä paljon. Yleensä niitä näkee peltojen yllä lentelemässä. Lauantaina, sillä samaisella karvalehmäreissulla, kuljettiin yhtä pellon reunaa. Yhtäkkiä huomaan, kun iso haukka seisoo siinä pellon reunassa, eikä lähe mihkään, vaikka mentiin lähemmäs kattoon. Oli oikeasti niin lähellä, että kaikki pienet yksityiskohdat pysty erottaan! Eihän se tietty ihan viereen päästäny, vaan lehahti sitten liikkeelle, ja lensi seuraavaksi aidantolpalle. Hieno eläin, täytyy sanoa.

Että tällaista täältä teollistuneesta Saksasta.