Olin eilen pitkälle lenkillä Lynnin kanssa. Lynnillä on jonkin verran ongelmia muita koirian kohdattaessa, kun aina pitää ruveta riekkumaan ja räyhäämään. Ollaan harjoiteltu kuitenkin, ja koko ajan parempaan suuntaan menossa.

Eilen sitten kun käveltiin pikkuisen kylän läpi, Lynn yhtäkkiä pysähtyi, ja jäi tuijottamaan eteen päin. Aattelin, että siellä on varmaan koira tulossa, vaikka ei vielä mitään näykkään. Otin jo valmiiks namin käteen, ja käskin koiran sivulle. Ensin näin vain pienen pojan. Hetken päästä näin ison koiran. Iso koira ja pieni poika ei oo hyvä yhdistelmä. Poika oli sellanen Lukasin kokonen, ja koira Lynniä puolet isompi. No ei siinä sitten muu auta, kuin mennä reippaasti ohi, ja yrittää olla huomaamatta toista koiraa. No pojan isä tuli sitten takana vielä isomman koiran kanssa. Joku ison dobberin kokonen koira, siis tuplasti Lynniä isompi. No totta ihmeessä Lynn rupes haukkuun ja yritti vetää koirien luo, pysy kyllä ihan ongelmitta lyhyellä remmillä. Pojan iso koira (varmaan joku rotweiler-mikseri, iso ja lihaksikas) veti poikaa perässään Lynnin luo. Kulu ehkä kaks sekunttia, kun Lynn huomas, ettei se koira ollukaan niin kiva, vaan rupes pelkään sitä, yritti pysyä mahdollisimman kaukana, ja ihan matalana. Sitten se koira olikin ehtiny kiertää  mun takaa silleen, että olin solmussa sen remmin kanssa.

Poika käätu sitten tässä vaiheessa, ja koira oli vapaana, huippua! Siinä sitten yritin pitää Lynnin paikalla, ja samalla oli ote tästä vieraasta koirasta, ja yritin pitää sitä käsivarren mitan päässä. Isä tulee tässä vaiheessa näyttämölle sen isomman koiran kanssa, joka jo kovin oli murisemassa... Jotenkin sain heitettyä sen pojan koiran remmin isälle, joka sai sitä sitten kiskottua kauemmas.

Lynn oli onneks tosi fiksu, ja totteli heti kun toiset koirat oli vähän kauempana. Pysy maassa, että sain ite vedettyä vähän henkee. Poikahan nyt luonnollisesti huusi kun palosireeni, mutta jotenkin ei ollu kauheesti sympatioita! Kauheet kehut sitten fiksulle Lynnille, joka pysy hyvin rauhallisena. Lähettiin sitten reippaasti jatkaan lenkkiä.

Vasta myöhemmin rupes ajatteleen, että mitä jos se toinen koira ois vaikka purru mua? Kai mä nyt yritän sitä pitää mahdollisimman kaukana Lynnistä, joka selkeesti pelkää toista hampaita näyttelevää hurttaa! Yhtä kaikki, miten joku aikuinen voi olla niin vastuuntunnoton, että antaa ylipäänsä pienelle lapselle ison koiran? Koira kun selkeesti vei lasta kun lapasta! Entä jos Lynn olis ollu oikeesti vihanen toisia koiria kohtaan, jotka tulee ihan iholle kiinni? Huh, vielä illalla sitä mietti, mitä kaikkee olis voinu sattua!