Käytiin perjantaina Lauran kanssa kaupassa, lähdettiin siinä kolmen pintaan. Tarkoituksena oli ostaa ruokaa ihan reilusti, ja eväitä sunnuntaista Tanskan reissua varten.

Lähdettiin ensin kohti Flintbekiä, käytiin ensin postissa ja Familassa ostamassa itselle karkkia. Sitä ennen käytiin tosin apteekissa ja jäätelöllä. Jo kotoa lähdettäessä oltiin huomattu, että täytyisi käydä tankkaamassa huomista reissua varten. (Itse maksetaan bensa, jos tehdään omia reissuja.)

Seuraavana ajettiin sitten Aldiin tekemään niitä perheen ostoksia. Ostettiin kärryt täyteen tavaraa, mutta ihan kaikkea ei Aldista saatu. Esim. lihapullia ei siellä ollut ollenkaan. Ajateltiin siis ajaa takaisin Familaan ja katsoa, jos sieltä saisi loput. Famila on kalliimpi kauppa, joten sen takia siellä ei tehdä normaaleja ostoksia. Parkkipaikalla kun olin palauttamassa kärryjä, joku vanha nainen tuli kysymään, mitä kieltä me oltiin puhuttu. Kaupassa oltiin taas hölötetty kovaan ääneen suomea... Kerroin mistä tultiin, ja juteltiin siinä pieni hetki. Nainen kertoi olleensa Suomessa, ja kehui Helsinkiä oikein hienoksi kaupungiksi!

Aldista lähdettäessä muistui tankkaus taas mieleen. Tosin sopivasti niin myöhässä, että oltiin ajettu jo Aldin vieressä olevasta huoltsikasta ohi. Käytiin Familassa, ja ajettiin samaa reittiä takaisin, ja taas missattiin se huoltsikka!

Oltiin jo aamulla puhuttu, miten täytyy joku päivä lähteä poimiin mansikoita, kun Flintbekissä on itsepoimittavia mansikoita, maksaa vain euron kilo. Kun oltiin ajamassa kotiin, niin huomattiin se mansikkapelto, ja ajateltiin mennä sinne. Harmi vaan, että ajattiin risteyksestä ohi, eli kiepattiin seuraavan pihan kautta ympäri.

Mutta mikä onni onnettomuudessa, kyseinen piha olikin hevostarvikekaupan piha! Mentiin siis luonnollisesti katselemaan, jos löytäisin jotain Oskulle. Ei ollut mikään hirveän halpa kauppa, joten perusteellisen kiertämisen jälkeen lähdettiin pois. Ennen autolle menoa tosin huomattiin, että vähän matkan päässä on pihassa hevosia. Halusin luonnollisesti mennä katsomaan niitä.

Hevosia hoitanut nainen kertoi, että hevoset ovat vain yksityisiä harrastehevosia. Kun kerroin, että itsekin harrastan ratsastusta, ja haluaisin kesän aikana ratsastaa, soitti siskolleen, että onko sen hevosella mahdollista päästä ratsastamaan. Jätin sinne puhelinnumeroni, jos se sisko soittaisi myöhemmin.

Lopulta lähdettiin sinne mansikkapaikkaan. Paras mansikka-aika on jo ohi, joten jouduttiin ihan etsimään hyviä mansikoita. Naurettiin itellemme oikein urakalla, kun näytettiin niin superkaupunkilaisilta siinä meidän varustuksessa. Esim. naruvarvassandaalit ei ehkä oo ne parhaimmat mansikkapeltokengät... No, reilu kilo saatiin mansikoita kerättyä, ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kotia.

Kotona oltiin, tankkaamisen jälkeen, siinä seitsemän aikoihin.