Kiitettyjä olkoon kaikki yleismaailmallisesti tunnetut jumalat navigaattorin keksimisestä! Ilman navigaattoria olisin löytänyt itseni jo useasti todella monesta paikasta, joista vain todella harvat olis ollut haluttuja paikkoja.

Omiin "työsuhde-etuihin" kuuluu auton käyttö, ja oonkin huristellut jo paljon ympäri kyliä ja kaupunkia. Yleisiä virheitä, mitä luullaan saksalaisesta liikenteestä:

• Autobahnalla vedetään niin lujaa kuin autosta ikinä irti lähtee --> ei ainakaan kaikilla bahnoilla. Yleensä jos kuljen Kielin ympärillä autobahnalla, tulee lähinnä mieleen, että painais nyt vaan porukka sitä kaasua, että päästään joskus poiskin.
• Kaupungissa liikenne on niin hektistä, että pitää tietää tarkalleen, mihin menee, ettei joudu tien tukkeeksi --> ainakin Kielissä liikenne on ihan samanlaista kuin missä tahansa Suomessa. Eli ihan normaalia kaupunkiliikennettä.
• Jalankulkijat joutuvat pelkäämään henkensä edestä, kun ylittävät katua --> pikemminkin päinvastoin! Kaikki autot väistävät jalankulkijoita, minkä takia jalan voi liikkua täysin turvallisesti (huomattu tähän mennessä myös monessa muussa Saksan kaupungissa).

Ei se liikenteen sekaan autolla hyppääminen silti aina ihan ongelmatonta ole. Pitkälti kiitos kuuluu mun yleisesti tunnetun suunnistustaidottomuuden ja täydellisen reittien muistamattomuuden. Vaikka oikeasti ajaisin jonkun reitin sataan kertaan, se vaatii vielä muutaman kerran, että osaan mennä sen ilman ohjeita...

Tiistaina lähdin illalla ajelemaan Kieliin. Tarkoitus oli katsella keskustaa ja käydä isossa ostoskeskuksessa. Olin saanut Lauralta ohjeet, minne kannattaa viedä auto, niin pääsee halvalla, ja missä kannattaa käydä. Sain mukaan jopa lähes aukottomasti piirretyn kartan.

Matka alkoi loistavasti, sillä eihän sillä matkalla pystyisi eksymään: kylätie päähän, t-risteyksestä vasempaan Kielin suuntaan, ja tietä suoraan niin pitkään, että tulee liikenneympyrä. Ympyrästä sitten suoraan, ja juuri ennen rautatieasemaa vasempaan, yhden risteyksen yli, niin olisi parkkipaikka. Aika aukotonta, jopa mun mielestä!

Totuus onkin sitten aivan erilainen... Koska kartta oli piirretty ilman minkäänlaista mittakaavaa, ja kun en muistanut missä rautatieasema on, en osannu hahmottaa liikenneympyrän jälkeisen risteyksen sijaintia. Fiksuna autoilijana ajoin luonnollisesti oikeanpuoleista kaistaa. Ja se pirun rautatieasemakaan ei siitä suunnasta näyttäny rautatieasemalta, vaan joltain liikerakennukselta! Tästä kaikesta luonnollisesti saurasi se, että ajoin onnellisesti risteyksestä ohi.

Onneksi on olemassa kuitenkin myöhempiäkin risteyksiä. Mutta pahus vieköön kun tiet mutkittelee, eikä ne muodosta ollenkaan luontevaa reittiä sinne "alkaristeykseen". No, autolla pääsee, joten suhasin hetken kutakuinkin ympyrää. Ja seuraavaksi kiitettiin taas omaa havaintokykyä. Vasemmanpuoleisella kaistalla oli jotain tietyönkaltaista, ja mietin a)pääseekö siitä kääntymään ollenkaan b)kuinka lähelle voi ajaa ilman että tippuu tieltä c)kannattaakohan siitä edes kääntyä, eli kuinka paljon on vastaantulijoita. Siinä vaiheessa kun olin niin pitkällä, että mietin vastaantulijoita, huomasin jättäneeni huomiotta kohtuu olennaisen osan: liikennevalot. Punaiset liikennevalot. Absit huusi armoa, kun survasin jarrut pohjaan. Säästin kuitenkin yhden saksalaishengen, joka tosin mulkaisi todella pahasti...

Muutamaa risteystä myöhemmin tulin siihen tulokseen, että nyt ei voi enää mennä omalla suuntavaistolla, vaan pitää alkaa pikkusen miettimään, minne sitä ajelisi. Lauran kartta ratin päällä, katse tiukasti navigaattorissa rupesin pohtimaan seuraavia ratkaisevia siirtoja. Vahingosta viisastuneena päätin tosin seurata jalankulkijoitakin aina välillä. Ja sen takia jäikin ainakin kaksi metriä väliä seuraaviin tienylittäjiin!!

Huomenna lähdetään Lauran kanssa ensin Neumünsteriin kirpputorille, ja sieltä Heideen keskiaikamarkkinoille. Parisataa kilsaa tulee matkaa yhteensä, itse toimin kuskina...