En oo itse asiassa tavannu yhtään saksalaispoikaa, joka ei osais pelata jalkapalloa. Lennart ja Lukas ei tee tähän poikkeusta. Sen sijaan en oo vielä tavannu sitä päivää, millon ite osaisin pelata futista... Ja voin ihan vilpittömästi vakuuttaa, että se tuntuu aika nöyryyttävälle, kun kaheksan vuotias päihittää futiksessa ihan mennen tullen ja palatessa!! Totta kai aina lähen mielelläni poikien kanssa pelaan, mutta aina on sellanen kevyt turhautuminen mukana... Mutta koko ajan oppii enemmän! Eilenkin kun pelasin Lukasin kanssa, sain pallon meneen lähes 80-prosenttisesti sinne suuntaan minne halusin!

Lennart tykkää kanssa tosi paljon laulamisesta, ja SingStars onkin aika ajoin kovassa käytössä. On hauskaa kattoo kun toinen hoilaa ihan innoissaan niin väärin kuin vain ikinä! Lenni koetti saada mutkin laulaan, mutta muutaman tuskallisen tuokion jälkeen jouduin tuottaan pettymyksen: mä en suostu enää ikinä laulaan saksalaisia kappaleita, jos mä en oo niitä ikinä eläissäni kuullu! "Kokeile tätä, tää on tosi hyvä!" Lennart kaikin tavoin yritti saada mut toisiin aatoksiin...

Lukas tuli tosiaan leiriltä jo sunnuntaina, ja Lennart haettiin maanantaina. Olin suunnitellu jo eiliselle, että oisin menny Lukasin kanssa Tütebergille. Eilen oli kuitenkin niin sateista, että ei sitten viittitty mennä. Ja kaiken lisäks kun piti odottaa Lenniä, niin ei ollu oikein aikaakaan. Otettiin sitten tänään eväät mukaan, ja lähettiin koko lössi iltapäivällä retkelle. Lynn oli mukana, totta kai. Mulla meinas jo palaa pinna, kun lähtöä tehtiin. Vaatteitten laittaminen kesti, sitten piti vielä syödä jotain, sitten piti laittaa sukkia jalkaa, etsiä kenkiä, sitten piti vielä yläkerrasta lähteä jotain etsimään. Lopulta päästiin liikkeelle, eikä kukaan yrjönny taaskaan autossa!

Tütebergillä oli ihan kivaa, olin alkuun vähän epäilly, että mitenköhän pojat jaksaa noinkin pitkän reissun. Yhteensä oltiin kolme tuntia liikkeellä. Hyvin jakso, ja hyvin jakso tosiaan juoksennella edes takasin ympäri peltoa. Ja suurta riemua tuotti, kun annoin kameran käyttöön. Molemmat otti oikein urakalla todella taiteellisia kuvia!

Eilen illalla tein iltalenkin Lynnin kanssa Schierenseelle. Totesin taas, että ei oo ehkä paras idea lähtee ekaa kertaa vieraaseen paikkaan seikkaileen, kun on pimeetä... Vähän epäilytti siellä  metsäpoluilla, että kuinkahan tää reitti kiertää ympyrän, ja mihinköhän kohtaa mahdan tulla takasin. Vesisade yllätti onneksi vasta ihan loppuvaiheessa, mutta silti oltiin ihan litimärkiä. Mutta autokin löydettiin, ihan ilman ongelmia!