Kaikkien itseään kunnioittavien pitäisi olla lukenut aivan mahtava lastenkirjasarja Pikku Vampyyri! Jos ei vielä ole ehtinyt lukea, niin mars mars kirjastoon! Siitä lähtien kun luin noi kirjat, oon ollu vakuuttunu siitä, että Saksa on vampyyrien todellinen kotimaa, ainakin täällä Euroopassa. Tänään ajattelin sitten lähteä vampyyrin metsästykseen!

Ja mikä voisikaan olla parempi vampyyripaikka kuin hautausmaa! Suuntasin siis Kielin Südfriedhofiin, koska se oli isän mukaan potentiaalinen vampyyripaikka. Ja millainen hautausmaa se olikaan! Se oli todellinen vampyyrihautausmaa!! Siellä oli ikivanhoja mausoleumeja ja hautoja, joissa oli mielettömän iso kivi haudan päällä. Ihan niin kuin Pikku Vampyyrissäkin... Ja oikeesti, yhdessä megaisossa perhehaudassa oli ihan järjettömän kokonen kivilevy päällä, mutta ne metalliset "kahvat" oli yllättävän hyvässä kunnossa... Kun nyt ottaa huomioon, että viimenenkin oli siihen hautaan haudattu sata vuotta sitten...

Toinen projekti tälle päivälle oli käydä läpi Kielin hevostarvikeliikkeitä, että vois ostaa tuliaisia Oskulle ja Nupulle. Löysin aivan ihanan vaaleanpunaisen pääkalloloimen, mutta siitä ei ollu Nupun kokoa, voi höh! Se ois ollu sille ponille niin mahtava loimi! Oskulle en löytäny mitään, enkä itelle. Oikein rupes ärsyttää saksalaiset hevostarvikekaupat, kun niissä on niin huono valikoima! Mutta täytyy katsoa, jos löytäisin Hampurista jonkun paremman.

Illalla olin Lynnin kanssa Tütebergillä. Tehtiin oikein reipas kävelylenkki. Nähtiin taas kauris ja haukka. Haukka oli kyllä hieno näky, kun se liiteli taivaalla! Tänään siellä Tütebergin huipulla ei ollu hevosia, voi höh. Sen sijaan siellä oli pieni ryhmä joitain omituisia hihhuleita, jotka lauleli virsiä siellä! Oli aika outoa...

Illalla Lennart-ressukka soitti leiriltä, ja itkien kerto miten siellä ei oo yhtään kiva olla. Voi ressukkaa! Saattaa olla, että kun sunnuntaina on vierailupäivä, niin Lenni haluaa kotiin...

Lauantaina pääsen ratsastaan! Isä oli saanu jonkun tutun sukulaisen tutun kautta järkättyy mahollisuuden mennä tallille. Soitti tälle Annikalle eilen illalla, ja yllättäen sitten löikin mulle luurin käteen... Ja mä kun vihaan puhelimessa puhumista tuntemattomien kanssa niin suomeksi kuin saksaksikin!! Tänään Annika soitti aamusta mulle, ja sovittiin lauantaista. Sain sen käsityksen, että ne islanninhevoset ois sen poikaystävän. Tulee jokatapauksessa hakeen mua lauantaina yhdeltätoista, sitä odotellessa!

Eilen olin vanhempien kanssa syömässä ihan oikeassa kreikkalaisessa ravintolassa. En oo varmaan ikinä ollu niin täynnä kun mitä eilen! Ruoka oli ihan älyttömän hyvää, ja annokset aivan liian suuria. Käytiin vielä rannassa iltakävelyllä.

Huomenna lähden heti aamusta Hampuriin. Jalo idea olisi käydä tutkimassa nähtävyyksiä ja museoita, mutta pahoin pelkään että se kallistuu shoppailun puolelle... Ja nähtävyyksiä ne hevostarvikeliikkeetkin on!