Lapsilla alko perjantaina kesäloma, eli tänään oli eka varsinainen lomapäivä. Pojat kyllä tulisivat toimeen ilman mitään ongelmaa koko päivän, jos vain sais pelata playstationilla, gameboylla tai muilla vastaavilla vehkeillä. Mutta kun aamulla olin kattellu sitä pelaamista pari tuntia, päätin tehdä omasta elämästä reilusti vaikeampaa, ja kieltää kaikki pelit ja telkkarin katsomisen.

Alkuvaikeuksien jälkeen telkkari pysyi ihan oikeasti kiinni, kävin sammuttamassa sen vain noin n+100 kertaa. Mutta sitten alkokin ne vaikeudet, että mitäs nyt, kun ei saakaan vaan toljottaa eteenpäin? Eli perus riehuminen alkoi. Sitä samaa riekkumista, huutamista, kiljumista ja mesoomista sitten jatkuikin ihan koko päivän...

Käytiin melkein tunnin pyöräretkellä (mulla oli ihan liian iso fillari, jolla oli aivan liian vaikea ajaa! Jotain tuttua kenties...?), sen jälkeen taas rupateltiin siitä, saako pelata vai ei, sitten mentiin pihalle yhessä leikkimään. Kun rupesin tekemään ruokaa, sain ensin karjua pennut ulos keittiöstä, kun niiden päähän ei vaan mene se, että kun on kuumia pannuja ja levyjä joka puolella, niin sillon ei todellakaan voi leikkiä mitään riekkumisleikkejä pallojen ja miekkojen kanssa! Mutta kun lopulta päästiin syömään, niin molemmat söi lautasensa tyhjäks, jei!! Ruokana tosin oli perus ranskalaiset ja kalapuikot... Olinkin jo unohtanu, miten inhottavia kalapuikot voi olla, ällöttävän niljasia!

Iltapäivällä annoin poikien taas pelata, melkeinpä vaan sen takia, että kuvittelin saavani hetken rauhaa sillä. Mutta eikös ne pennut sitten vuorotellen huutanut kuin hyeenat, kun millon kumpikin sabotoi toisen peliä, tai yritti tappaa tai jotain muuta! Onneksi peli ei sitten loppujen lopuksi kiinnostanut kauaa, vaan ruvettiin leikkimään piilosta. Koin kyllä olevani kovin epäreilussa asemassa, kun ensinnäkään en mahtunu niin hyviin piiloihin kuin pojat (muuttolaatikot, komerot...) ja toisekseen Lynn aina paljasti mut! Se piti tulla aina mun mukana, ihan sama minne meninkin. Ja sehän ei oo yhtään huomioo herättävää, kun koira nököttää olohuoneessa sohvan vieressä nenä tiukasti kohti nurkkaa, ja seisoo passissa keskellä kylpyhuonetta...

Mutta loppui onneksi tämäkin uuvuttava päivä. Onneksi pojat menee molemmat nyt lomalla leirille, molemmat vielä eri paikkaan, eli yhteensä on kolme viikkoa sellaista, että molemmat ei oo yhtä aikaa paikalla. Ja tästä kolmesta viikosta yksi on mulle ihan kokonaan vapaa, molemmat on poissa samanaikasesti!! Sitä mä odotan jo todella innolla!